Vaikka Mozart Mozart on alun perin tehty vuonna 2022 Regensburgin teatterille, istuu se tyyliltään ja liikekieleltään täydellisesti ryhmälle.

Signorettin liikekieli on vahvasti klassiseen balettiin pohjautuvaa, koko kehoa monipuolisesti käyttävää, fyysistä ja energistä. Samalla se on vauhdikkuudestaan tippaakaan tinkimättä kevyttä, leikkisää ja jopa sensuellia.

Tästä yhdistelmästä syntyy lumoavaa tanssia, jonka haasteisiin tanssijat vastaavat häikäisevästi. Kahdeksanjäseninen tanssijaryhmä on kuin kotonaan niin teoksen liikekielessä kuin tyylissä ja tunnelmassakin.

TEOKSEN aiheena on väljästi säveltäjän, Wolfgang Amadeus Mozartin, luomistuska ja sen musiikkina tietenkin Mozartin sävellyksiä pianoteoksesta viulukonserttoon ja messuun.

Ei kuitenkaan kaikkein tunnetuimpia, joten musiikin ylenmääräinen tuttuus ei pääse häiritsemään.

Mozartin elämä ja sävellysten luominen on oikeastaan vain kehys kokonaisuudelle ja itse tanssille, sen verran abstraktisti niitä käsitellään.

Toki nuottipaperit ovat lähes koko ajan läsnä joko tanssijoiden käsissä tai lentämässä turhautumisen seurauksena ympäri näyttämöä.

Ja loppua kohden niiden kokokin kasvaa jopa ihmisen mittaiseksi. Mutta säveltäjäneron elämään mahtuu kuitenkin muutakin, kuten ihmissuhteita, joita kuvataan kahdessa hienossa duetossa.

MYSTISIN elementti teoksessa on tanssijoiden vuorotellen käsittelemä musta sateenvarjo, jonka sisäpuolen valot ovat kuin silmät, jotka suuntaavat katseensa milloin mihinkin.

Kukin voi mieltää varjon miksi haluaa, minulle se toi mieleen alitajunnan, joka poimii virikkeitä sävellystyöhön.

Muuten Teemu Nurmelinin luomat valot olivat pääsääntöisesti pehmeät ja vanhahtavan kellertävät kuin konsanaan kynttilänvalo. Myös Sari Nuttusen kauttaaltaan vaaleassa puvustuksessa oli häivähdys 1700-lukua kureliivin osineen ja lyhyine pussihousuineen.

Mozart Mozart oli erittäin virkistävä katsomiskokemus myös siksi, että siitä puuttui lähes tyystin kaikenlainen angstisuus ja otsa rypyssä ymmärtäminen. Silti se oli kirkkaasti täysipainoinen taidekokemus, joka pystyi tavoittamaan myös tanssia vähemmän tuntevan katsojan.